Vuosikymmenten jahkailun jälkeen juukalaiset, polvijärveläiset ja kontiolahtelaiset pääsivät lopulta yksimielisyyteen ja anoivat vuonna 1849 lääninhallitukselta lupaa Höytiäisen laskemiseksi. Laskutyön tavoitteena oli kuivata järveä ympäröiviä soita ja kosteikkoja ja hankkia uutta niitty- ja peltomaata vesijätöistä. Hanke suunniteltiin tie- ja vesikulkulaitosten insinöörien johdolla ja toteutettiin maannälkäisten paikallisten lapiomiesten voimin. Vuodesta 1853 kanavatyöt etenivät Pyhäselän pohjoisrannasta kohti Höytiäisen eteläisintä sopukkaa, Paskonpohjaa, kunnes heinäkuun lopussa 1859 ainoastaan puiset padot pitelivät Höytiäisen vesiä takanaan.

Tarkoituksena oli laskea vettä hiljakseen ja muovata kanavaa suuremmaksi, mutta pato murtuikin varoittamatta. Ensimmäisen päivän jälkeen virtaus kiihtyi niin, että Höytiäisen pinta aleni jopa metrin päivävauhtia. Vesimassa vyöryivät läpi Onttolan kannaksen vieden mukanaan maata, metsää ja talousrakennuksia. Vesi nousi Pyhäselällä jopa kaksi metriä hävittäen viljoja ja kalanpyyntöjä. Pielisjokea pitkin tulva nousi Utraan asti pysäyttäen sahalaitoksen toiminnan. Joensuun vastasyntyneessä kaupungissa vesi huuhteli rantamakasiineja, mutta ei lopulta noussut kaduille. Kuin onnen kaupalla järven tyhjeneminen pysähtyi Puntarikoskesta paljastuneeseen kallioon juuri alkuperäisten suunnitelmien mukaiseen kahdeksan metrin syvyyteen. Myöhemmin järveä laskettiin vielä 1,5 metriä. Höytiäisen rantaviiva oli paikoin siirtynyt jopa viisi kilometriä etelään ja veden alta paljastunut 160 km2 uutta maata. Lietteisten vesijättöjen kuivaaminen ojittamalla ja perkaamalla vei vuosikymmeniä, mutta pääosin maatumat olivat hedelmällisiä. Höytiäisen taimen- siika- ja nieriäkannat eivät enää toipuneet entiselleen. Puntarikoskessa toimi kalanviljelylaitos voimalaitoksen rakennustöiden alkamiseen 1956 saakka.

Kirjallisuutta: Minna-Liisa Myller, Kuohuja kiroten ja kiitellen – Höytiäisen järvenlasku 1849-1880 aikansa ihmisen luontosuhteen kuvastajana. Pro gradu –tutkielma, 1998. Suomen historia. Turun yliopisto. Heikki Vesajoki, Höytiäisen vesijättömaa. Terra 1983. Liisa Ryyppö, Kontiolahden historia 1870-1970. Pohjois-Karjalan kirjapaino Oy 1984.